Eläinten joulu

Ihmiset ovat aina mieltäneet eläinten kuuluvan joulukertomukseen. Luukkaan evankeliumissa ei niin kerrota, mutta seimen ympärillä on ajateltu olevan monia eri eläimiä. Pitkään säilyi uskomus, että eläimet saavat puhekyvyn jouluyönä ja ne ylistävät silloin Jumalaa. Siksi eläimiä on hyvitelty jouluna ja tarjottu niille ylimääräisiä herkkuja. Nykyisinkin joulun hyvän tahdon tunnelmaan sopii hyvin, että linnuille laitetaan syömistä lintulaudoille ja lemmikkieläimet saavat oman joulupakettinsa. Linnuille oljista sidottu joululyhde on vanha pohjoismainen perinne.

Jouluevankeliumi

Jouluaattoiltana tai joulupäivänä on ollut tapana lukea talon väelle jouluevankeliumi. Kun vanhemmat eivät osanneet lukea, sai tärkeän tehtävän lapsista se, joka oli päässyt kouluun. Nykyisin monessa perheessä nuorin lukutaitoisista lapsista lukee jouluevankeliumin aattoillan aterioinnin aluksi.

Joulukortit

Suomalaiset lähettävät joka vuosi kymmeniä miljoonia joulukortteja. Vuonna 1999 suomalaiset lähettivät 54 miljoonaa joulukorttia. Kortteja postitetaan sukulaisille ja ystäville, liikeyritysten asiakkaille sekä yhteistyökumppaneille. Joulukortteihin on tapana kiinnittää jouluaiheinen postimerkki. Joulun aikaan on myynnissä myös erityisiä joulumerkkejä, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Ensimmäisen joulukortin piirsi englantilainen John Calcott Horsley vuonna 1843. Postimerkit ja painotekniikan kehitys mahdollistivat joulukorttiteollisuuden synnyn. Tapa levisi Suomeen 1900-luvun alussa ensin säätyläisperheisiin ja niitä lähetettiin aluksi vain kaukaisille sukulaisille. Suomalaisia joulukortteja ovat taiteilleet mm. Rudolf Koivu ja Martta Wendelin.

Joulukorttien saaminen on aina ollut suomalaisille hyvin mieluisaa. Korttipinoja on säilytetty laatikoissa vuosikymmeniä. Korttien vaihdossa on aina ollut tärkeää vastavuoroisuus. Kortteja saadaan yleensä yhtä monta kuin niitä on itse lähetetty. Monet muistavat jouluna myöskin niitä vanhoja tuttavia, joita ei enää muutoin tavata. Yksilöllisimmät ja arvokkaimmat joulukortit ovat nykyisinkin omatekoisia.

Joulukuusi

Joulukuusi on metsäiseen maahamme sopiva joulukoriste. Lähes jokaiseen suomalaiskotiin hankitaan jouluna oikea metsäntuoksuinen joulukuusi. Tapa käyttää onnenpuuta, juhlapuuta ja lahjapuuta on ollut Suomessa jo paljon ennen varsinaisen joulukuusen yleistymistä. Juhlapäivinä puu, yleensä koivu tai kuusi pystytettiin pihalle. Nimi- ja syntymäpäivälahjaksi annettiin vihreä lehvä tai lahjoin koristeltu pieni kuusi.

Nykyisenlainen joulukuusi yleistyi Suomessa 1800-luvulla. Aluksi se oli porvariskotien ja myöhemmin koko kansan koriste. Kipinän joulukuusen hankkimiseen antoi osaltaan erään joululehden, "Kyläkirjaston kuvalehden" vuoden 1878 kansikuva, jossa Martti Lutherin kuvattiin viettävän perheensä kanssa joulua kynttilöiden ja latvaenkeleiden koristaman pöytäkuusen ympärillä. Myös kansakoulujen kuusijuhlat tekivät joulukuusta tunnetuksi maaseudulla. Nykyinen joulukuusi voi olla monen muotoinen, monen kokoinen ja monen näköinen, usein myös muovinen.

Vuonna 1924 Suomeen perustettiin oma joulukuusenkoristetehdas. Weisteen tehtaan palloja, tähtiä, koristenauhoja, tähtisadetikkuja ja tietysti latvatähti käytetään suomalaisissa joulukuusissa. Yleensä kuusi koristellaan niin, että näiden trendikoristeiden lisäksi kuusesta löytyy oman perheen historiaa. Näin arvokkaat lasten tekemät tontut ja enkelit sekoittuvat kulloiseenkin hopea-, kulta- tai olkipohjaiseen koristeluun.

Kotien joulukuusten lisäksi suomalaiset voivat ihailla isoja yhteisiä joulukuusia kauppojen pihoilla ja toreilla koko joulukuun ajan. Joulukuusitraditiona on, että metsätieteen opiskelijat lahjoittavat joulukuusen Tasavallan Presidentille ja Helsinki on vuodesta 1954 lahjoittanut kuusen ystävyyslahjana Brysselin kaupungille joka toinen vuosi.

Joululahjat

Varakkaimmissa suomalaisissa perheissä joululahjoja on annettu 1700-luvulta lähtien. Joululahjan mukana seurasi runo, jota pidettiin yhtä tärkeänä kuin lahja itse. Runossa ei saanut mainita lahjaa nimeltä, vaan vihjeen avulla voi yrittää arvata lahjan sisältöä. Maaseudulla ja työläiskodeissa lahjoja annettiin vasta 1800-luvun lopulla. Aluksi joululahja oli yleensä ruokaa tai jotain pientä itse tehtyä.

Myöhemmin lahja saattoi olla vauraimmissa perheissä jokin ylellisyystarvike, muilla hyötyesine. Varsinainen tavarajoulu alkoi 1960-luvulla kun perheen molemmat vanhemmat alkoivat yleisemmin käydä töissä. Varsinkin lapset saattavat saada nykyisin yhteensä kymmeniä joululahjoja vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, kummeiltaan ja sukulaisiltaan. Suomalaiset ovat aina arvostaneet lahjoissa omatekoisuutta, joten nykyisinkin rakkain lahja on se itse tehty. Joissakin perheissä lahjat kootaan kuusen alle jouluaattona, joissakin Joulupukki tai tontut tuovat lahjat tai osan niistä.